Vielä äsken hän oli läsnä

Vielä äsken hän oli läsnä, hiljaisena, kuunnellen, kiitollisena kaikesta, kiitollisena siitä että niin usein tapasimme. Ensin vertaisryhmässä, kertoen toinen toisillemme sairaudestamme, joskus samat asiat yhä uudestaan ja uudestaan.

Myöhemmin toinen toistemme kotona, mökillä, saunomassa jutut muuttuivat. Tutkimme toisemme puutarhat, kasvimaat, puut ja pensaat. Kuinka saadaan myyrät pois päiviltä, mikä lintu pesii missäkin.

Halusimme auttaa toisiamme. Se halu yhdisti meitä, se auttoi, riitti. Tiesimme, että joku on minusta huolissaan, ajattelee minua, tuntee samoin kuin minä.

Tunnemme sairautemme, tiedämme jopa mikä sen on aiheuttanut. Mutta olisimmeko voineet elää toisin vaikka tietäisimme sen mitä nyt?

Ystävämme muistoksi 4.2.2017 Cheng mai Jin Jiang, Hainan China