On fantastista kun joku kommentoi! *

Otava keskiviikko 16.8.2016. Sataa hivutellen, ilma on kostea ja sumuinen, auringokukka halajaa aurinkoon. On taas ollut jonkin aikaa mieli maassa. Olen aloitellut uusien sivujen kirjoittamista ja olemassa olevien päivittämistä, en kuitenkaan ole jaksanut viedä asioita loppuun. Kunnes illalla huomasin, että olen saanut kaksi kommenttia. Vihdoinkin, joku lukee sivujani, joku ehkä tarvitsee niitä, joillekin niistä voisi ehkä olla hyötyä!

Niin, miksi perimmiltään pidän näitä sivuja yllä? Minullahan ei ole mitään koulutusta alalle. Suomesta löytyy tuhansia ihmisä jotka tietävät syövästä enemmän. Syöpäni tultua ilmi etsin ensin verkosta sivuja löytääkseni sivuja joilla nämä ihmiset neuvovat meitä sairastuneita. En löytänyt. Lähes kaikki sivut liittyivät jollakin tavalla koululääketieteen hoitoihin. Ne oli tehty yhteiskunnan varoin, siis maksettuna työaikana, tai olivat jollakin tapaa kaupallisia, mikä vähentää niiden uskottavuutta -syystä tai syyttä. Ne eivät olleet syöpäpotilaiden ylläpitämiä.

Syöpäpotilaan tunteet

Syopaleipatarpeet---1Oletan, että kellä ei ole syöpää, hänellä ei voi olla syöpäpotilaan tunteita. Mielessäni on koko ajan kuin kaksi maailmaa. Yhtä aikaa arkipäivä, jossa eletään ja jutellaan kuten ennenkin ja syöpämaailma, joka tunkee tietoisuuteen aina kun arkimaalimaan tulee pienikin tauko. Syöpämaailma on ahdistava ja yksipuolistava. Se pitää huolen siitä että ajatusten pääroolissa on aina syöpä. Syön syöpää ehkäisevää ravintoa (oheisessa kuvassa syöpäleipäni tarpeita), luen syöpää koskevia kirjoja, katson syöpää koskevia videoita niin kauan kunnes väsyn. Sen jälkeen katson tylsänä televisoita josta saan taas omantunnon tuskia koska senkin ajan olisin voinut käyttää syöpätiedon kartuttamiseen. Näin minusta on tullut jotakuinkin tylsä ihminen.

Asiaa vielä pahentaa ikäni. Puheenaiheeni kenen kanssa tahansa luisuvat aina ennenpitkää syöpään. Aina en muista kenelle ja mitä olen puhunut. Lasten kanssa aiheesta ei voi puhua, heillä on omat menonsa ja aina kiire. Sitäpaitsi he tietävät asiat aina paremmin joskaan eivät jaa tietoaan. Myöskään vertaisryhmästä ei ole paljoa apua. On hienoa jutella kun tavataan, sovitusti, noin kerran kuussa. Sillä välin ei paljoa soitella.

Kiinassa kuukin on kummempi

Onni---1Mikä sitten antaa virtaa jota tarvitaan kun taistelee syöpää vastaan? Itselleni tärkeintä on parisuhde, siitäkin huolimatta että vaimoni viettää pitkiä aikoja Kiinassa ja on siellä tälläkin hetkellä. Kiina on vaimoni kotimaa, siellä hänellä on perhe, ystävät, siellä hän on jotakin, jopa kuuluisa, täällä ei mitään. Vaimoni aloitteesta hankimme Kiinasta asunnon ja laitoimme nykyisen asuntomme myyntiin. Minusta tulee siis ennen pitkää kiinalainen, ainakin puoliksi. Tässä viiden miljoonan maassa en myöskään minä ole mitään, mutta Kiinassa olen. Siellä minulla on vaimoni suuri suku joka on ottanut minut omakseen, vaimoni laajasta ystäväpiiristä löytyy mielenkiintoisia ihmisiä, ihmiset ovat kiinnostuneet minusta sillä olenhan erilainen. Kuva on muuten YinYang yrttitarhastamme johon kivistä olen tehnyt sanat Onni, kiinaksi Xìngfú sekä GeAi, joka on vaimoni nimi. Mainittakoon että kuusi vuotta sitten muutin etunimeni Markun Onniksi, Xìngfú’ksi.

Mutta taas syöpä-aiheeseen. Kiinassa eturauhassyöpä tähän asti on ollut harvinainen tauti. Suomalaisiin verrattuna sairastumissuhde on ollut 1:50. Nyt lihan, maito- viljatuotteiden yleistyessä ja elintason (lihavuuden) nousun myötä eturauhassyöpä lisääntyy 10 % vuosivauhtia. Siellä pääsen kuitenkin kiinni alkuperäiseen kiinalaiseen ruokavalioon ja ennen kaikkea perinteiseen kiinalaiseen lääketieteeseen.

mustanaamio-vuodelta-1973---1Mutta ennen kaikkea, minun on opiskeltava kiinaa, lukemaan ja kirjoittamaan ja löydettävä uusi sosiaalinen verkosto. Jokainen päivä tulee olemaan erilainen. Nyt haen vaihtelua elämään ajamalla Otavasta Mikkelin ABC:lle lukeaksieni Ilta-Sanomista Mustanaamion, se on päivän kohokohta. Ympäristön muutos aiheuttaa siis radikaalin elämän muutoksen. Kiinalainen arkimaailma tunkee syöpämaailmani taka-alalle. Uskon että tässä muutoksessa piilee paranemisen avain. Varmaankin eniten tulen ikävöimään Mustanaamoita. Kuvassa mustanaamio vuodelta 1973.

Siis hyvä ystävä, kirjoita kommentteja! Kirjoita mitä sydämesi sanoo. Kirjoita mitä toivot, haluat ja mihin uskot. Mitään et voi tehdä väärin. Kirjoittamalla teet ainakin yhden ihmisen onnelliseksi, itsesi lisäksi.

Onni 16.8.2016