Marjat

MARJOJEN VAIKUTTAVIA AINEITA

Sivu vielä tekeillä

Ellagihappo

Kaikista marjojen sisältämistä biomolekyyleistä ellagihappo (Ellagic acid) pystyy parhaiten puuttumaan syövän kehitykseen. Ellagihappo on rakenteeltaan hieman epätavallinen polyfenoli, jota on erityisesti vadelmissa, mansikoissa, sekä joissakin pähkinöissä. Vaikka vadelma ellagihappopitoisuus näyttäisi ensi silmäyksellä suuremmalta kuin mansikoiden, niiden ellagihappo sijaitsee 90 prosenttisesti siemenissä kun taas mansikoissa 95 prosenttisesti hedelmälihassa. Äskettäin Kanadassa jalostettu mansikkalajike Authentique d’Orleans sisältää erittäin suuria pitoisuuksia ellagihappoa sekä muita biomolekyylejä.

Niin mansikka- kuin vadelmauutteiden on todettu pystyvän ehkäisemään syöpäsolujen kasvua, ja niiden teho on suorassa suhteessa kasveissa olevien polyfenoleien määrään, mutta ei niiden antioksidantiivaikutukseen. Uusimmat tutkimustulokset viittaavat siihen, että ellagihappo estää syöpää aioheuttavia aineita kativoitumasta soluille myrkyllisiksi, jolloin ne menettävät kykynsä reagoida DNA:n kanssa eivätkä pysty aiheuttamaan syövän kehityksen laukaisevia mutaatioita. Ellagihappo lisännee myös solujen mahdollisuuksia suojautua vierasaineiden hyökkäyksiltä, koska se vahvista solujen kykyä erittää karsinogeeniset aineet pois elimistöstä. Ellagihappo estää erittäin tehokkaasti kahta kasvainten verisuonituksille ratkaisevan tärkeää valkuaisainetta (endoteelikasvutekijä VEGF ja verihiutalekasvutekijä PDGF) ja sitä kautta angiogeneesiä. Kuten vihreän teen tietyt ainesosat myös ellagihappo estää kasvainten verisuoniston kehittymiseen johtavia solutason reaktioita lähes yhtä tehokkaasti kuin tietyt lääketeollisuudessa käytetyt molekyylit. Kun tiedetään, kuinka tärkeä tekijän angiogeneesi on sasvainten kehittymisessä ja syövän etenemisessä, on selvää, että ellagihapon antoangiogeeninen aktiivisuus vain korostaa sen syöpää ehkäisevää tehoa ja mansikat ja vadelmat ansaitsevat kaiken huomion, kun syöpää torjutaan ruokavalion avulla. Lähde: Richard Béliveau, Denis Gingras: Ruokavalio ja syöpä

elise_AuthentiqueOrleansL Authentique d’Orleans laatua on googlehaun mukaan istutettu Piikkiössä. Se  sisältää erittäin suuria pitoisuuksia ellagihappoa sekä muita biomolekyylejä. Richard Béliveau, Denis Gingras: Ruokavalio ja syöpä. esimerkiksi niiden vaikutusta terveyteen terveellisyyttä ei argumentoida

Suomessa luomu- eli biologisesti viljeltyjen tuotteiden heikot myyntiluvut johtuvat mielestäni siitä, että kuluttajat eivät tunne riittävästi niiden terveysvaikutuksia, esimerkiksi fytokemikaalien suhteen. Onni

Ellagihappopitoisuuksia: Vadelma ja karhunvatukka 22 mg/annos, pähkinät 22 mg/annos, pekaanipähkinä 11 mg/annos, mansikka 9 mg/annos, karpalo 1,8 mg/annos, eri hedelmät kuten sitrushedelmät, persikka, kiivi, omena, päärynä, kirsikka alle 1 mg/annos. Lähde: Richard Béliveau, Denis Gingras: Ruokavalio ja syöpä

Antosyanidiinit

Hapankirsikka syanidiini ja puolukka proantosyanidi. Antosyanidiinit ovat polyfenoleja, jotka antavat kukille ja hedelmille värirunsauden, punaisen, vaaleanpunaisen, violetin, oranssin ja sinisen värin. Näitä pigmenttejä on erittäin runsaasti etenkin vadelmissa ja mustikassa. Mustikoissa niitä voi olla jopa 500 mg sadassa grammassa. Proantosyanidit ovat rakenteeltaan monimutkaisia polyfenoleja joilla on erittäin voimakas antioksidanttivaikutus, voivat häiritä aniogeneesissä syntyvien uusien verisuonien syntymistä Proantosyanidit mg/100 g: Kaneli 8 108, jauhettu kaakao 1 373, ruskeat pavut 563, hasselpähkinä 501, karpalo 418, luonnonvarainen mustikka yli 500, pensasmustikka alle 200, mansikka 145, omena 128, rypäle 81, punaviini 62, vadelma 13. Kliinisiä kokeita mustikalla, karpalolla ja puolukalla sellaisenaan on tehty yllättävänkin niukasti. Näistä marjoista peräisin olevilla ainesosillakin kliinistä tutkimusnäyttöä on kohtuullisen vähän. Tämä onkin ko. marjoja koskevan tutkimusnäytön suurin puute erityisesti mustikan ja puolukan kohdalla. (http://www.sitra.fi/julkaisut/muut/marjat.pdf) Marjojen ja hedelmien antioksidanttinen vaikutus/annos esim: luonnonvarainen mustikka 13 427, karpalo 8 983, karhunvatukka 7 701, vadelma 6 058, mansikka 5938, omena 5900, kirsikka 4 873, luumu 4 118, avokado 3 344, pääräynä 3 172, appelsiini 2 540, tumma viinirypäle 2 016, kiivi 698) (Kanadassa jalostettu mansikka Authentique d’Orleans lajike sisältää suuria määriä ellagihappoa) Kasvisten antioksidanttinen vaikutus: Ruskea papu 13 727, artisokka 7 904, peruna 4 649, punakaali 2 359, parsa 1 480, sipuli 1 281, bataatti 1 195, pinaatti 1 059 (Richard Béliveau, Denis Gingras: Ruokavalio ja syöpä)

VADELMA

 

KARHUNVATUKKA

MANSIKKA

Mansikan ainoa haittapuoli on,että se muutaman muun raivntoaoneen (suklaa, banani, tomaatti) tavoin saattaa aiheuttaa reaktioita, jotka usein virheellisesti tulkitaan rukoka-aine allergiaksi. Reaktiot johtuvat siitä, että mansikka saa immuunijärjestelmän  tuottamaan histamiineja, mikä aiheuttaa epämiellyttäviä reaktioita, kuten astmaa ja nokkosihottumaa.. Nämä pseudoallergiat eivät kuitenkaan synnytä elimistössä erikoistuneita vasta-aineita eivätkä ole yhtä vakavia kuin todellinen mansikka-allergia, joka on aikuisilla harvinainen.

 

 

 

http://www.actahort.org/books/567/567_32.htm

MUSTIKKA

KARPALO

Perinteisesti käytetty virtsarakon ja munuaistenn häiriöissä. Nykyisissä tutkimuksissa on todettu karpalon siältävän yhdisteitä, jotka estävät bakteereita tarttumasta virtsateiden soluihin, mikä pienentää kudoksen tulehtumisriskiä. Karpalon biomolekyyli – samat, joita on myös mustikassa – saattavat olla tärkeitä myös syövän torjunnassa. Richard Béliveau, Denis Gingras: Ruokavalio ja syöpä

bentsohappo

Linkkejä

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *