Laihduin kun oli pakko

PSA alkoi nousemaan, mielessä pyöri koululääketieteen hormonihoidot. Rinnatkin säteilytettiin hoitojen varalta. Pelotti. Ensin laihdutin väärällä tavalla, ketogeenisella dieetillä. Siinä laski paino mutta menivät myöskin lihakset. Tyttäreni suosituksesta ostin Giulia Endersin kirjan. Laihduttaminen ei olekaan tahdonvoima- vaan tietokysymys. Giulian mukaan suolistoflooramme koostumus vaikuttaa aivojen kautta mielihaluihimme. Valinnoilla voi suolistoflooran koostumusta muuttaa. Eli kun pari- kolme viikkoa syö epäterveellisen sijasta terveellistä, himon kohde voi muuttua. 

Ketogeenisesta dieetistä oli kuitenkin se hyöty että tutustuin hiilihydraattien merkitykseen ravinnossa. Olen vaihtanut pahimman parhaaseen eli viljat kasviksiin. Tällä keinolla laihtuu vuoren varmasti kunhan pitää huolta että välttää kaikkein sokeripitoisimpia hedelmiä. Sama on makeisten kanssa. Suklaata en voi vastustaa mutta himonsa voi tyydyttää myös tummalla suklaalla, katso sivu Ihanat suklaa-mantelitikut.

Giulia Endersin kirja suoliston salaisuuus

suoliston-salaisuus---1Hyvin valaiseva ja hauska Giulia Endersin SUOLISTON SALAISUUS kirja auttoi ymmärtämään hiilihydraattihimoni syitä. Kirja sisältää valtavasti tietoa niin hupaisesti kerrottuna että kirjaa jon vaikea laskea käsistään pois. Lainaukset kirjasta vihreällä:

s. 59. Kaikki ravintoaineemme ovat peräisin elävistä olennoista, ja sellaisiin kuuluvat biologisessa mielessä niin omenapuu kuin lehmä.

Yhden paahtoleipviipaleen sulattaja saa entsyymien silppuamistyön tuloksena saman määrän sokerimolekyylejä kuin jos olisi syönyt pari lusiakallista taloussokeria. Ainoa ero on siinä, että taloussokeri ei vaadi entsyymeiltä paljoakaan työtä vaan saapuu ohutsuoleen jo valmiiksi niin pieninä palasina, etä se voidaan imeyttäää saman tien vereen.

Entsyymit sulattavat hyvin vaaleasta paahtoleivästä saadun sokerin melko nopeasti. Täysjyväleivän tapauksessa työ sujuu paljon hitaammin. Täysjyväeipä koostuu erityisen monimutkaisista sokeriketjuista, jotka pitää purkaa pala palalta. Täysjyväleipä ei siis ole mikään sokeripommi, vaan hyvää tekevä sokerin lähde. Muuten: jos elimistö saa yhtäkkiä paljon sokeria, sen pitää reagoida voimakkaammin saadakseen taas kaiken terveelliseen tasapainoon. Se erittää silloin suuria määriä hormoneja, ennen kaikkea insuliinia. Sellaisen erikoispanostuksen jälkeen ihminen väsyy nopeammin.

Bakteeriemme geenit

s. 194. Ylipainoisilla ihmisillä on usein suolistossaan keskimääräistä enemmän bakteerigeenejä hiilihydraattienn pilkkkomiseen, ja iäkkäillä ihmisillä on muita vähemmän stressiä torjuvia bakteerigeenejä. Tokiossa bakteerit kykenevät hajoittamaan merileviä, kun taas saksalaisessa pikkukaupungissa eivät juurikaan.

Nykyisin on todistettu oikeaksi, että soijalla on eturauhassyöpää, verisuonisairauksia tai luusto-ongelmia ehkäiseviä ja hillitseviä vaikutuksia. Yli 50 prosenttia aasialaisista on saanut soijasta apua. Länsimäiden asukkailla hyötyvaikutus on vain 25-30 prosenttia. Ratkasievassa asemassa ovat bakteerit, joita esiinty todennäköisemmin aasialaisissa suolistoissa. Ne houkuttelevat tofusta ja kumppaneista kaikkein terveellisimmät ainesosat esiin. (Onni: yli 90 -vuotias kiinalainen appiukkoni napsii aterioilla tikkujen kärjellä hapantofua täydentääkseen bakteerivalikoimaansa, vähän niinkuin me hapankaalia).

Kolme suolistotyyppiä

Ihmisen omassa bakteerikannassa enemmistönä esiintyvä bakteerisuku määrää sen, mihin kolmesta suolistotyypistä hän kuuluu: Bacteroides, Prevotella tai Ruminococcus. Aikoinaan heidelbergiläisessä tutkimuslaitoksessa vieraili perinteisen kiinalaisen lääketieteen edustajia. He pitivät mahdollisena että heidän ikivanha oppinsa ja moderni lääketiede voitaisiin yhdistää. Klassisessa kiinalaisessa lääketieteessä ihmiset on jaettu kolmeen ryhmään sen perusteella, millainen hoitovaste heillä on tiettyihin lääkekasveihin, kuten inkivääriin. Elimistömme bakteerisuvuvuilla on keskenään erilaisia ominaisuuksia. Ne pilkkkovat ravintoa eri tavoin, valmistavat aineita ja hävittävät tiettyjä myrkkyjä.

Bacteroides

BacteroidesBacteroides on tunnetuin suolistobakteerisuku. Sen osuus on usein suurin. Nämä bakteerit ovat eteviä pilkkomaan hiilihydraatteja, ja koska ne edustavat valtavaa geeniperimävalikoimaa, ne pystyvät valmistamaan tarpeen vaatiessa jokaista ruoansulatusentsyymiä. Ne tarkistavat heti, mitä entsyymiä tarvitaan, söimmepä sitten pihvin tai ison salaattiannoksen tai vaikka juovuspäissämme mattoa.

Koska niillä on kyky ottaa kaikesta maksimihyöty irti ja siirtää se meidän käyttöömme, niitä on ruvattu epäilemään siitä että ne lihottavat meitä helpommin kuin muut. Bacteroides-bakteerit tuntuvat todellakin pitävän lihasta ja tyydyttyneistä rasvahapoista. Sellaisen ihmisen suolistossa, joka syö paljon makkaraa ja vastaavaa, niitä esiintyy useammin.

Tätä suolistotyyppiä luonnehtii muun muassa se, että se pystyy tuottamaan poikkeuksellisen palkjon biotiinia. Biotiinin muita nimiä ovat B7-vitamiini tai H-viamiini. Biotiini osallistuu elintärkeisiin aineenvaihduntaprosesseihin: sen avulla valmistamme hiilihydraatteja ja rasvoja elimistöämme varten ja hajoitamme proteiineja.

Prevotella

Prevotella---1-(1)Prevotella-suku on Bacteroides suvun vastakohta. Tutkimusten mukaan Prevotella-bakteereita on eniten kasvissyöjillä, mutta myös lihaa kohtuullisesti syövillä tai lihan ehdottomilla ystävillä. Se mitä syömme, ei ole ainoa suolistomme bakteerikantaa määräävä tekijä. Prevotellan toimiessa syntyy rikkiyhdisteitä. Samalla tavalla rikkipitoista ja mielenkiintoisen hajuista on tämän suolistotyypin tyypillinen vitamiini, tiamiini, jota myös B1-vitamiiniksi kutusutaan. Se on ylipäänsä kaikkein tunnetuimpia ja tärkeimpiä vitamiineja. Aivomme tarvitsevat sitä hermosolujen kunnolliseksi ravinnoksi ja lisäksi kietomaan ne sähköisesti erstävään rasvakatteeseen. Tiamiinin puute on lisäksi yksi mahdollisita syistä täriseviin lihaksiiin ja unohtelevuuteen.

Ruminococcus

Ruminococcus---1Ruminococcus-bakteereiden lempiruoaksi ehdotetaan kasvien soluseinämää ja mahdollisiksi kollegoiksi Akkermansia-bakteereita, jotka hajoittavat limaa ja imevä’t itseensä sokeria melko nopeasti. Ruminococcus bakteerit tuottavat hemiä. Sitä tarvitaan elimistössä esimerkiksi veren tuotantoon.

Suolistoflooran rooli

Nyt parin vuoden ajan on pohdittu, vaikuttavatko suolistobakteerit kaiken kaikkiaan aineenvaihduntaamme, jolloin nekin säätelisivät osastaan painoamme. Lähtekäämme perusperiaatteesta: kun bakteerit ruokailevat yhtä aikaa kanssamme, ne eivät kähvellä mitään meiltä. Suolistobakteerit eivät juuri oleskele ohutsuolessa, jossa me itse pilkomme ja imeytämme ravintomme. Suurin bakteeripitoisuus on siellä missä ruoansulatus on jo melkein ohi ja missä vain kuljetetaan sulamatonta ravintoa eteenpäin. Mitä lähemmäksi peräaukkoa ohutsuolesta tullaan, sitä enemmän suoliston limakalvossa on bakteereita neliösenttiä kohden.


Märehtijöillä kuten lehmillä, asia on järjestetty aivan toisin. Nämä kuitenkin jo varsin kookkaat eläimet voivat varsin hyvin, vaikkas niiden ravintoa ovat vain ruoho ja muut kasvit. Mikään toinen eläin ei lähtisi vääntämään niistä vegaanivitsejä. Naudat eivät edes yritä itse sulattaa ravintoa, vaan luovuttavat monimutkaiset kasvihiilihydraatit heti Bacteroides-bakteereille ja kumppaneille, jotka valmistavat niistä helposti sulavan juhla-aterian. Bakteerit ovat proiteiinipitoisia, siis ravintomielessä ne ovat pieniä pihvejä. Kun niiden tehtävä lehmän mahalaukussa on suoritettu, ne liukuvat alaspäin ja sulatetaan ruoaksi siellä. Lehmällä on suuremmoinen proteiinilähde: ihan itse kasvatettuja pienenpieniä mikrobipaisteja. Jyrsijöillä mikrobit ovat yhtä kaukana kuin meilläkin, mutta ne eivät mielellään jätä bakteeriproteiinejaan käyttämättä. Niimpä ne yksinkertaisesti syövät ulostettaan.

Bakteerit eivät vain hajoita ruokaamme, vaan ne valmistavat samalla aivan uusia aineita. Valkokaalissa on esimerkiksi vähemmän vitamiineja kuin hapankaalissa, jota siitä myöhemminntulee bakteerien tuotettua lisävitamiinit.

Miten bakteerit voivat lihottaa? Kolme olettamusta

s. 210. Jotkut ihmiset keräävät ympärilleen ikäviä rasvakerroksia, vaikka eivät syö muita enemmän: ehkä heidän suolistoflooransa kertakaikkiaan pystyy saamaan ruoasta enemmän irti.

Miten se on mahdollista? Bakteerit kykenevät valmistamaan sulamattomista hiilihydraateista erilaisia rasvahappoja: vihanneksia rakastavat bakteerit valmistavat mieluummin rasvahappoja suolistolle ja maksalle, toiset bakteerit taas tuottavat rasvahappoja, joilla ruokitaan myös muuta elimistöä. Siksi banaani voi lihottaa vähemmän kuin puolikas suklaapatukka, vaikka molemmissa on sama kalorimäärä: kasvihiilihydraatit saavat liikeelle pikemmin paikallishuoltajat kuin koko elimistön ruokkijat. (Onni. Mielestäni kysymys on myös ruoka-aineiden insuliinia kohottavasta määrästä. Insuliini painaa mopeasti imeytyvät hiilihydraatit lihaksiin ja rasvasoluihin kun taas hitaasti ja tasaisesti imeytyvät hiilihydraatit menevät kulutukseen)

Ylipainon, diabeteksen ja kohonneiden veren rasva-arvojen kaltaisisssa aineenvaihduntaongelmissa veren tulehdusmerkkiaineet ovat usein lievästi koholla. Arvot (Onni: CRP ja homokysteiini) eivät ole niin korkeat että edellytettäisiin hoitoa, päin vastoin kuin vaikka suuren haavan tai verenmyrkytyksen yhteydessä. Sen takia tällaista ilmiötä nimitetään subliiniseksi tulehdukseksi. Ja bakteerit jos jotkut tuntevat tulehdukset kuin omat taskunsa. Bakteerien pinnalla on välittäjäainetta, joka komentaa elimistöa_ ”Tulehdu”.

Niin kauan kuin bakteerit pysyvät suoliston limakalvoissa, välittäjäaine ei kiinosta ketään. Jos suoliston bakteerikanta on epäedullinen ja ravinnossa liikaa rasvaa, välittäjäainetta kulkeutuu vereen liikaa. Elimistömme joutuu silloin lievään tulehdustilaan. Bakteerien tulehdusaineet voivat kiinnittyä myös muihin elimiin ja vaikuttaa aineenvaihduntaan: jyrsijöillä ja ihmisillä ne sitoutuvat maksaan tai itse rasvakudokseen ja edistävät rasvan varstoitumista niihin. Myös vaikutus kilpirauhaseen on kiinostava: bsakteeriset tulehdusaineet vaikeuttavat sen toimintaa, niin että kilpirauhashormonin tuotanto vähenee. Silloin rasvan poltto hidastuu.

Toisin kuin voimakkaat infektiot, jotka heikentävät elimistöä ja laiduttavat,subkliininen tulehdus lihottaa. Ja kaiken kukkuraksi subkliinisiä tulehduksia eivät pysty aiheuttamaan vain bakteerit: myös hormonaalinen epätasapaino, kuten liika estrogeenimäärä, D-vitamiinin puutos tai liian gluteiinipitoinen ruokavalio vaoivat olla mahdollisia syitä.

Hei, nyt tulee jännä juttu: 

Vuonna 2013 julkaistiin seuraava väite: suolistobakteerit voivat vaikuttaa kantajansa ruokahaluun. Karkeasti yleistettynä: nälkäkohtaukset, jotka suuntautuvat kello 22 suklaapäällysteisiin toffeekaramelleihin ja sen jälkeen vielä paketilliseen suolatikkuja, eivät aina ole lähtöisin siitä elimestä joka laskee luvut veroilmoitukseemme. Sen sijaan mahassa on bakteeriosasto, joka kuolaa hampurilaisten perään, koska sitä on koeteltu viimeiste kolme päivää dieetin takia.

Jotta edelllä oleva väite avautuisi meille, meidän pitää syventyä materiaaliin nimeltä ”ruoka”. Kun meidän pitää valita kahden eri ruokalajin väliltä, teemme päätöksen yleensä mielialan perusteella. Kylläisyyden tunne taas sanelee, kunka paljon lopulta syömme. Bakteereilla on teoreettiset mahdollisuudet vaikuttaa kumpaankin, siis mielitekoon ja kylläisyyteen.

Halu tiettyyn ruokaan voi syntyä vasta aivoissa, eikä aivoihin ole helppo päästä. Ne on nimittäin pakattu tiiviiseen aivokalvoon, ja vielä tätäkin kavoa tiiviimpi on rakenne, joka kattaa aivojen läpi virtaavia verisuonia. Sen nimi on veriaivoneste. Tämän vyyhdin läpi pääsev’t vain puhdas sokeri ja kivennäisaineet ja kaikki hermoston välittäjäaineen tapainen pieni ja rasvaliukoinen aines. (esim. nikotiini).

Bakteereilla on kyky tuottaa tällaisia pieniä, aivoihin veriaivoesteestä huolimatta pääseviä aineita. Niitä ovat esimerkiksi tyrosiini ja tryptofaani (katso sivu uni) . Aivosoluissa nämä aminohapot muuttuvat dopamiiniksi ja serotoniiniksi. Dopamiiniksi? Hei haloo, kohta varmaan puhutaan ”mielihyväkeskuksesta”. Serotoniini? Sitähän puuttuu masentuneilta.

Teoria  kuuluu siis: bakteerimme palkitsevat meitä jos ne ovat saaneet kunnon ruoka-annoksen. Meille tulee siitä hyvä olo, ja se saa meidät kaipaamaan tiettyjä aterioita. Se taas ei johdu pelkästään aterian aineosista, vaan myös omien välittäjäaineidemme kiihtymisestä. Sama periaate perustuu myös kylläisyyden tunteeseen.

Yhä usammista tutkimuksissa on kyetty osoittamaan, että omat kylläisyydestä kertovat välittäjäaineemme lisääntyvät selvästi voimakkaammin, kun syömme bakteereihin sopeuttaen. ´Bakteereihin sopeuttaminen´tarkoittaa, että nielemme aineita jotka kulkeutuvat sulamatta paksusuoleen, niin että bakteerit voivat syödä ne. Pasta ja paahtoleipä eivät, yllättävää kyllä, kuulu sellaisiin tuotteisiin.

Vielä on epäselvää, ilmaisevatko tietyt bakteerit toisistaan poikkeavia haluja. Se joka ei syö pitkään makeisia, ei kaipaan niitä yhtä paljon kuin ennen. Olisiko silloin suklaa – tai nallekarkkiosasto näännytetty nälkään? Se jää arvailujen varaan.

Onni 1.2.2016

Giulia Endersin kirja Suoliston salaisuus auttoi totesin, että muutaman viikon ravintomuutoksella pystyin kuin pystyinkin ”vierottautumaan” herkuista joita aikaisemmin en voinut vastustaa. Bakteereiden vaikutus on kuitenkin vain osatekijä. Niinkuin Giulia kirjoittaa, ”Suolistobakteerit eivät juuri oleskele ohutsuolessa, jossa me itse pilkomme ja imeytämme ravintomme”. Eli myös ohutusuoli on se vaaran paikka syöpäpotilaalle. Sieltä helppoliukoiset hiilihydraatit pilkotaan entsyymien avulla nopeasti sokeriksi ja saa aikaan insuliinihypyn joka on kuin dobingia syöpäsoluille. (otsikkokuva on vuodelta 2009 jolloin vielä olut maistui).