C vitamiiniterapia

TYÖN ALLA

C-vitamiiniterapia suun kautta vai suonensiäisesti?

Cris Beat Cancer:

The-High-Dose-Oral-Vitamin-CElimistö ei tuota C vitamiinia, joten se on tultava ruoasta.  Uraauurtavia tutkimuksia suuriannoksisten C-vitamiinilisien voimakaasti tauteja ja syöpää parantavasta vaikutuksesta ovat tehneet esimerkiksi Fred Klenner MD, Irwin Stone, Linus Pauling, ja Ewan Cameron.

Mitä sairaampi olet, sitä enemmän vapaita radikaaleja sinulla on elimistössä. Sen seurauksena elimistö käyttää enemmän C-vitamiinia. Keholla on käytettävissä pieni C-vitamiinivarasto mutta lisääntyneen tarpeen tullessa tämä on nopeasti tyhjentynyt. Sanotaan, että jos ottaa liika C -vitamiinia, saa ripulin. Terve ihminen voi kestää 4-15 grammaa (4,000-15,000 mg) C-vitamiinia 24 tunnin aikana saamatta ripulia, mutta sairas henkilö voi sietää milloin tahansa 10-20 kertaa enemmän eli peräti 100-200 grammaa päivässä suun kautta.

Cris’in ystävä Bill aloitti syöpänsä hoidon ottamalla 60 grammaa päivässä. Kahden kuukauden kuluttua hänen toleranssinsa laski alle 30 grammaan päivässä. Tämä on erittäin hyvä merkki. C-vitamiinin puoliintumisaika  elimistössä on noin 20 minuuttia. Tämä tarkoittaa että noin tunnin kuluttua C-vitamiinin ottamisesta elimistö on käyttänyt suurimman osan siitä. Tämä on tärkeä avain kehon C vitamiinilla kyllästettynä pitämiseksi. Annostelu 1-2 tunnin välein on ihanteellinen. Jos ylität suoliston toleranssin ensimmäisten 24 tunnin aikana, pienennä kokonaisannosta 20-25% kunnes tiedät toleranssirajan ja ylläpidä ylärajaa (tämä voi kestää useita päiviä tai viikkoja), kunnes suolen toleranssi laskee. Sitten vähennä 20% uudestaan, jatka toleranssin laskemiseen saakka ja niin edelleen.

Syövän hoitoon suositellaan 15 – 100 g C vitamiinia 24 tunnin aikana. Annosten lukumäärän tulisi olla 4 -15. Lue Chrisin sivulta tarkemmat ohjeet sekä verkkosivu että kirjalinkkejä.

Knut Flytie kirjoittaa kirjassaan myös laajasti C vitamiinista

Esi-isillemme esihistoriallisena aikana sokeri oli tärkeä raaka-aine C-vitamiinin omatuotantoa varten, mutta nyt sokeri kilpailee c-vitamiinin kanssa tilasta elimistön soluissa. Makeasta pitävillä on lisääntynyt C-vitamiinin puutoksen riski, koska sokeri estää solujen C-vitamiinin vastaanottajia.

C-vitamiini on välttämätön sidekudoksen muodostuksessa, haavojen paranemisessa, hormonien ja elimistön oman kipulääkkeen endorfiinin tuotannossa, Se on voimakas antioksidantti joka hidastaa vanhenemisprosessia ja se sitoo raskasmetalleja.

Tutkijat jotka ovat mitanneet vilustuneiden ihmisten elimistön C-vitamiinipitoisuutta, ovat saaneet tulokseksi nollan. Kaikki on poissa. Immuunijärjestelmä on ottanut kaiken C-vitamiinin elimistöstä.

Sivu 70. B3-vitamiini näyttää tietyssä määrin voivan uudelleen aktivoida jo käytettyä C-vitamiinia. Pitkään luultiin, että D-vitamiinin pystyy käyttämään vain kerran, mutta uudet tutkimukset osoittavat, että samalla tavalla kuin C-vitamiini uudellen aktivoi E-vitamiinia, B3 voi uudelleen aktivoida C-vitamiinia. (katso B3 vitamiinin käyttö kohdasta uni).

Jos elimistössä ei ole riittävästi C-vitamiinia, beetakaroteeni, muuttuu oksidantiksi. beetakaroteeni on A-vitamiinin esiaste, eli vasta kun elimistöllä on A-vitamiinin tarve, aine muuttuu täksi vitamiiniksi. Beetakaroteeni on myös antioksidantti koska se tuhoaa vapaita radikaaleja ja estää solujen enemmän hajoamisen. Tunnetuin lääkkeellinen vaikutus lienee se, että se auttaa aurinkoherkkää ihoa. Beetakaroteeni voi ehkäistä auringonpolttamia ja syöpää. On aivan hyvä ottaa beetakaroteenia, mutta yhdessä vitamiinien C, E ja mielellään B6 kanssa. E-vitamiini suojaa A-vitamiinia hajoamiselta, ja C-vitamiini voi palauttaa jo käytetyn E-vitamiinin tehon. Tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että E-vitamiini voi suojata liian aikaiselta kalkkeutumiselta, että E- ja C-vitamiinin yhdistelmä ehkäisee harmaakaihia ja että E-vitamiinin, beetakaroteenin ja seleenin yhdistelmä estää syövän kehittymistä.

Myös seleeni on antioksidantti joka tulee ottaa yhdessä E- ja E-vitamiinin kanssa. Pitkään suuria C-vitamiiniannoksia (yli 3 g päivässä) nauttineiden tulee ottaa kuparia lisäravinteena, koska C-vitamiini vähentää kuparipitoisuutta.

Rasvahappojen härskiintymistä estävien antioksidanttien, E- ja C-vitamiinin puutos saa omega-6-rasvahapon muuttumaan vahingolliseksi rasvahapoksi joka lisää taipumusta ja riskiä elimistön ärtymiseen ja tulehduksiin (katso omega-3-omega-6-rasvahapot).

Sivu 158. Tieteelliset tutkimukset osoittavat C-vitamiinin heikentävän syöpäsoluja ja tekevän niistä herkempiä sytostaateille ja sädehoidoille. En suosittele monivitamiinivalmisteita, koska jotkin syöpäsolut näyttävät sietävän pieniä annoksia , vaikka ne vaurioituvat suurista, suoraan suoneen annettavista C-vitamiiniannoksista.

Suomalainen Wikipedia sivu sanoo mm. seuraavaa:

C-vitamiini elimistössä
C-vitamiinilla on elimistössä useita eri tehtäviä, joista monet liittyvät sen kykyyn pelkistää muita aineita (eli toimia antioksidanttina). Se edistää muun muassa kalsiumin ja ei-hemiraudan (kasviksista ja maitotuotteista saatavan raudan) imeytymistä, ehkäisee rasvahappojen sekä A- ja E-vitamiinin hapettumista, on välttämätön B12-vitamiinin ja foolihapon imeytymisessä, vaikuttaa steroidihormonien synteesiin ja sappisuolojen muodostumiseen kolesterolista ja ehkäisee nitrosoamiinien muodostusta. Kudokset tarvitsevat C-vitamiinia kollageenin muodostamiseen, josta riippuu muun muassa verisuonten, luiden, hampaiden ja kaikkien sidekudosten lujuus. Askorbiinihapolla on havaittu myös suotuisia vaikutuksia syövän hoidossa.

Omena C-vitamiinilähteenä

vioittunut-omenaZentrun der Gesundheit sivujen mukaan omena sisältää 10 mg C-vitamiinia. Kuitenkin sen antioksidanttinen vaikutus vastaa 2,250 milligrammaa C-vitamiinia. Omena siis sisältää muita aineita kuten esimerkiksi sekundäärisiä kasviaineita eli fytokemikaaleja, polyfenoleja (esim. flavonideja, antosyanideja, isoflavonoideja jne.) ja entsyymejä. Kuvassa vioittunut omena joka todennäköisesti sisältää myös salvestroleja

 

Suomalainen Wikipedia: Antioksidantit ja fyysinen harjoittelu

Koska fyysisessä rasituksessa elimistön hapenkulutus kasvaa moninkertaiseksi lepotilaan verrattuna, samalla kasvaa myös reaktiivisten happiradikaalien muodostus ja siten oksidatiivinen stressi. Happiradikaalien aiheuttamilla kudosvaurioilla onkin muiden tekijöiden ohella merkittävä osuus harjoittelun jälkeisestä lihassärystä ja –vaurioista. Tästä huolimatta fyysinen harjoittelu kuitenkin tutkitusti parantaa terveydentilaa ja hyvinvointia, minkä uskotaan olevan seurausta elimistön omien antioksidatiivisten mekanismien, etenkin glutationijärjestelmän, kohonneesta aktiivisuudesta. Tämän mekanismin uskotaankin olevan taustalla siinä, että fyysinen aktiivisuus on monien oksidatiivisesta stressistäkin johtuvan sairauden suojatekijä.

Antioksidanttien käytöstä ristriitaisia tietoja

Antioksidanttien käytöstä syövän hoidossa on ristriitaisia tietoja. Lääketieteen Nobel-palkinnon saanut James Watsonin  mukaan reaktiiviset happiyhdisteet ovat ”elämälle positiivinen voima”, koska niillä on merkittävä rooli niin sanotussa ohjelmoituneessa solukuolemassa eli apoptoosissa. ”Ellemme löydä keinoa vähentää antioksidanttien määrää, pitkälle edenneet syövät ovat kymmenen vuoden kuluttua yhtä mahdottomia hoitaa kuin ne ovat nyt”, Watson sanoo.

Monet ovat tulkinneetJames Watsonin tutkimukset niin, että hedelmät ja vihannekset edistävät syövän kasvua.

Onnin kommentti: Asia ei taida kuitenkaan olla niin yksinkertainen. Hedelmissä ja vihanneksisa on eroja. Tämän päivän jalostetut, tehoviljellyt ja kasvinsuojeluaineiden avulla hengissä pidetyt tuotteet ovat jotakin aivan muuta kun mihin ihminen vuosimiljoonien aikana on sopeutunut. Nykyisistä hedelmistä on jalostettu pois juuri ne yhdisteet jotka suojelevat meitä sairauksilta koska muuten ne maistuvat karvailta tai happamilta. Makeat hedelmät ja nykyiset kivivillassa tai ravintoliuosten avulla kasvatetut salaatit, tomaatit ja kurkut ovat ehkä parempi vaihtoehto kuin ei mitään, mutta syöpäpotilaan ravintoa ne eivät ole.

Syöpäsolut vaurioituvat suurista, suoraan suoneen annettavista C-vitamiiniannoksista.

Syöpäsolut vaurioituvat suurista, suoraan suoneen annettavista C-vitamiiniannoksista. Knut Flytlien kirja sivulla 113: Pitkään suuria C-vitamiiniannoksia (yli 3 g päivässä) nauttineiden tulee otta kuparia lisäravinteena, koska C-vitamiini vähentää kuparipitoisuutta. Knut Flytlien suositus syöpäpotilaille C-vitamiini 4-6 x 1 g.

C-vitamiini puoliutuu 20 minuutissa,  Knut Flytlien mukaan tieteelliset tutkimukset osoittavat C-vitamiinin heikentävän syöpäsoluja ja tekevän niistä herkempiä sytostaateille ja sädehoidoille.

Dr. Vissers entdeckte, dass Tumorgewebe im Vergleich zu gesundem Gewebe deutlich weniger Vitamin C aufnehme. Je weniger Vitamin C in den Tumoren vorhanden sei, umso besser scheine es dem entarteten Gewebe zu gehen, umso leichter wachse es und umso besser seien seine Überlebenschancen – während die des betreffenden Menschen schlechter würden.

Auffallend war dabei, dass Tumoren, die wenig Vitamin C enthielten, gleichzeitig eine grössere Menge HIF-1 aufwiesen. HIF-1 hilft also Zellen dabei, Zucker ohne Sauerstoffzufuhr in Energie umzuwandeln. Freie Radikale verursachten in Vitamin-C-armem Tumorgewebe offenbar keine weiteren Erbgutschäden. Stattdessen aktivierten sie dort das HIF-1-Protein. HIF-1 hat eine Art Helfersyndrom. Es ist der Meinung, es müsse jeder Zelle, die an Sauerstoffmangel leidet, helfen zu überleben – und achtet in seiner sozialen Begeisterung gar nicht darauf, ob diese Zelle womöglich eine Krebszelle ist, die dem Körper Schaden zufügen könnte. HIF-1 hilft also Zellen dabei, Zucker ohne Sauerstoffzufuhr in Energie umzuwandeln.

Das ist leider noch nicht alles: HIF-1 fördert ausserdem das Wachstum von neuen Blutgefässen um den entstehenden Tumor herum, damit das offenbar erstickende Gewebe bald wieder mit mehr Sauerstoff versorgt werden kann. HIF-1 erkennt also nicht, dass es sich hier um Gewebe handelt, das keinesfalls unterstützt, sondern vielmehr bekämpft werden müsste. Da Tumoren (in der Leber oder in den Lymphknoten) selbst freie Radikale produzieren, um sich mit möglichst viel HIF-1 zu umgeben, können sie immer schneller wachsen.

Vitamin C stoppt Krebswachstum und verhindert Therapieresistenz
Da die HIF-1-Menge mit zunehmender Vitamin-C-Konzentration im Gewebe immer weiter schwindet, müsste die Vitamin-C-Behandlung von Krebspatienten zu einer deutlichen Verschlechterung der Lebensbedingungen des Tumors führen. Je weniger HIF-1 vorhanden ist, um so eher kann das Krebswachstum eingegrenzt werden und umso grösser werden die Chancen, dass der Krebs schwächer wird und dann auch auf eine Therapie anspricht. Vitamin C könnte – laut Dr. Vissers – sogar die Entstehung solider Tumoren(2) verhindern.

In der Krebstherapie wird Vitamin C normalerweise in Form von hochdosierten Infusionen (7,5 bis 45 Gramm und mehr Vitamin C pro Infusion) verabreicht. Vorbeugend kann Vitamin C auch oral eingenommen werden. Die Fachwelt ist sich bezüglich der idealen Dosierung bekanntlich mehr als uneinig

Nicht gemeinsam mit Fett
Bei der Einnahme von Vitamin C sollte unbedingt darauf geachtet werden, dass es keinesfalls zusammen mit Fett konsumiert wird, da Fett in Verbindung mit Vitamin C zur Entstehung von krebserregenden Substanzen führen soll.

Natürliches Vitamin C
Vitamin C gibt es mittlerweile in jedem Supermarkt zum Dauertiefpreis. Meistens handelt es sich dabei um reine Ascorbinsäure. Abgesehen davon, dass sie den Organismus stark übersäuert und gelegentlich mit Schwermetallen verunreinigt sein soll, steht es um Ihre Bioverwertbarkeit nicht gerade zum Besten. Reines Vitamin C in Form von Ascorbinsäure kommt so in der Natur nicht vor.
In Vitamin-C-reichen Früchten sind neben Vitamin C noch viele andere Vitalstoffe, Mineralstoffe, sekundäre Pflanzenstoffe und Nährstoffe enthalten. Erst wenn alle diese Inhaltsstoffe einer Frucht gemeinsam im Körper eintreffen, kann dieser das Vitamin C auch optimal verwerten und nutzen. Manche Vitamin-C-Hersteller bieten daher Vitamin C mit Bioflavonoiden an. Doch fehlen auch in dieser Kombination noch viele Stoffe, die eine ganze Frucht zu bieten hätte.
Zur idealen Vitamin-C-Versorgung eignen sich daher am besten – gleich nach frischen, sonnengereiften Früchten – Präparate, die aus eben diesen ganzen Früchten hergestellt werden und auch wirklich alle wertvollen Mikronährstoffe aus diesen enthalten. Die Bioverwertbarkeit all dieser Inhaltstoffe einschliesslich des Vitamin C ist auf diese Weise gesichert und der Organismus kann – ohne jegliche Übersäuerung oder Belastung – von der zusätzlichen Vitamin-C-Dosis ausschliesslich profitieren.

 

Onnin C-vitamiinikokeilu

Kokeilin erilaisia C-vitamiinimääriä saadakseni selville vaikuttaisiko se PSA:han. Testin vaikutuksen arviointia vaikuttaa muiden lisäravinteiden, kuten pakurin käyttö

  1.  C-vitamiinia 1-2 g/päivä: 30.12.2015 PSA 0,42
  2.  C-vitamiinia 4-6 g/päivä 16.2.2016: PSA 0,35.
  3.  C-vitamiinia noin 30-40 g/päivä: 23.2.2016 PSA 0,39.