Antioksidantit lyhyesti

Wikipedian mukaan antioksidantti on kemiallinen yhdiste, joka estää toisten yhdisteiden hapettumista. Biologisissa järjestelmissä antioksidantit tasapainottavat oksidatiivisen stressin aikaansaamia haitallisia reaktioita ja ovat siten välttämättömiä elimistön terveenä säilymiselle.

Alla oleva teksti on etupäässä lainattu Wikipedian sivulta suomen- tai saksankielisiltä sivuilta:

Antioksidantit ovat yhdisteitä, jotka estävät muiden yhdisteiden hapettumista; kemiallisesti tämä tarkoittaa sitä että useimmiten ne hapettuvat itse. Monet antioksidantit voidaankin siis lukea pelkistäviksi yhdisteiksi. Tyypillinen antioksidatiivinen mekanismi on radikaalien sieppausreaktio, jossa antioksidantti pysäyttää radikaalinsiirroista koostuvan reaktioketjun reagoimalla elimistössä olevien radikaalien kanssa ja muodostaen suhteellisen pysyvän rakenteen joka ei siirrä radikaalirakennetta enää eteenpäin.

Termit vitamiini ja antioksidantti eivät ole toistensa synonyymejä. Antioksidantti tarkoittaa siis yhdisteen kykyä estää hapettumisreaktioita, kun taas vitamiini viittaa yleisesti ottaen elimistölle välttämättömään, ravinnon mukana saatavaan kasvikunnan tuotteeseen. Vain osalla vitamiineista on antioksidatiivisia vaikutuksia, ja toisaalta vain osa antioksidanteista on vitamiineja.

  • Retinolin (A-vitamiini tai betakaroteeni) on havaittu suojaavan tummanvihreitä, keltaisia ja oransseja vihanneksia ja hedelmiä auringon säteilyn aiheuttamilta vaurioilta, ja niiden arvellaan toimivan samanlaisessa roolissa ihmiskehossa. Porkkanat, parsakaali, bataatit, tomaatit, lehtikaali, melonit, persikat ja aprikoosit ovat hyviä betakaroteenin lähteitä.
  • Askorbiinihappo (C-vitamiini) on vesiliukoinen yhdiste, joka toimii, muiden tehtäviensä ohella, antioksidanttina elimistössä. Tärkeitä lähteitä ovat sitrushedelmät (appelsiinit, sitruunat, jne.), parsakaali, vihreät lehtivihannekset, mansikat, raaka kaali ja tomaatit.
  • E-vitamiini  on rasvaliukoinen ja suojaa lipidejä. E-vitamiinin lähteitä ovat muun muassa vehnänalkiot, pähkinät, siemenet, kokojyvät, vihreät lehtivihannekset, kasviöljyt ja kalanmaksaöljy. (tokoferolit ja etenkin tokotrenolit)
  • Seleeniä on Suomen maaperässä verraten vähän, joten sitä on vuodesta 1984 lisätty lannoitteisiin ja kotieläinten rehuun. Hyviä ruokavalion seleenilähteitä ovat kala, simpukat, punainen liha, jyvät, munat, kana, valkosipuli ja pähkinät. Myös vihannekset voivat olla hyvä seleenin lähde, jos ne ovat kasvaneet seleenipitoisessa maaperässä.
  • Tutkimuksissa on havaittu antioksidanttivaikutuksia muun muassa seuraavilla aineilla: karnosiini, sinkki, ubikinoni (koentsyymi Q10), pyknogenoli (rannikkomännyn kuori) ja vihreä tee. Muita antioksidantteja ovat tietyt entsyymit. Näihin kuuluvat glutationiperoksidaasi, superoksididismutaasi (SOD) ja katalaasi.

Koska fyysisessä rasituksessa elimistön hapenkulutus kasvaa moninkertaiseksi lepotilaan verrattuna, samalla kasvaa myös reaktiivisten happiradikaalien muodostus ja siten oksidatiivinen stressi (Ks. Wikipedia) . Happiradikaalien aiheuttamilla kudosvaurioilla onkin muiden tekijöiden ohella merkittävä osuus harjoittelun jälkeisestä lihassärystä ja –vaurioista. Tästä huolimatta fyysinen harjoittelu kuitenkin tutkitusti parantaa terveydentilaa minkä uskotaan olevan seurausta elimistön omien antioksidatiivisten mekanismien, etenkin glutationijärjestelmän, kohonneesta aktiivisuudesta. (Katso jäljempänä tietoa nobelisti James Watsonin tutkimuksista koskien syöpää.) Tämän mekanismin uskotaankin olevan taustalla siinä, että fyysinen aktiivisuus on monien oksidatiivisesta stressistäkin johtuvan sairauden suojatekijä.

Ravinnosta saatavien antioksidanttien lisäksi elimistö suojautuu oksidatiiviselta stressiltä myös mm. omien entsyymijärjestelmiensä avulla, ja erilaiset antioksidatiiviset järjestelmät vaikuttavat toistensa toimintaan. Tämän vuoksi tarpeettoman suuri ravinnon mukana tuleva antioksidanttimäärä vaikuttaa elimistön muiden vastaavien järjestelmien toimintaan. Tätä arvellaankin osatekijäksi sille, että ravintolisinä käytettyjen antioksidanttien ei ole voitu osoittaa vähentävän merkittävästi sairausriskiä.

Antioksidanttiparadoksi tarkoittaa sitä, että vaikka hedelmät ja vihannekset ovat yhteydessä kuolleisuuden, sydäntautien ja syöpien vähenemiseen, synteettiset antioksidanttiravintolisät eivät juurikaan näytä auttavan. Erään teorian mukaan tämä johtuisi siitä, että tehoaineet olisivatkin muita kuin antioksidantteja (katso fytokemikaalit ja salvestrolit). Monivitamiinipilleritkään eivät ole osoittautuneet hyödyllisiksi vaan saattavat jopa lisätä kuolleisuutta.

Muun muassa kalaöljyt ja beetakaroteeni ovat kliinisen ravitsemustieteen dosentin Ursula Schwabin ja erikoistutkija Marja-Leena Ovaskaisen mukaan terveellisiä ruoasta saatuna mutta epäterveellisiä ravintolisinä.

Urheilijoilla C-ja E vitamiinien kielteisestä vaikutuksesta harjoitusvaikutustasoon on julkaistu tutkimus 2009. Nämä antioksidantit tukahduttavat radikaaleja nousun kehossa, jolloin se sopeutuu huonommin kuormitukseen. Muun muassa kirjan Piilevät tulehdukset Nicole Schaenzler/Eugen Faist mukaan: Jos söisimme joka päivä paljon hedelmiä ja kasviksia, hellävaraisesti keitettynä ja meluummin raakoina, tulehdusriski (yksi syövän aiheuttajista) laskisi minimiin. Tulehduksia vastaan C- ja E- vitamiini ovat tärkeitä antioksidantteja. Hyviä C-vitamiinin lähteitä ovat mustaviinimarjat, tyrnimarjat, ruusunmarjat, kiivit (jotka myös laskevat vernpainetta), sitrushedelmät, parsakaali, parika, persilja ja hapankaali.

Erityisen paljon E-vitamiinia on vehnäleseissä, kasviöljyissä kuten oliivi-, ohdake ja auringonkukkaöljyssä (Huomaa myös omegaöljyjen suhde: oliviöljy sisältää omega-3-öljyä 0.7%, omega-6-öljyä 9,8 %, auringonkukkaöljy sisältää omega-3-öljyä 0.2 %, omega-6-öljyä 3.6 %, pellavansimenöljysisältää omega-3-öljyä 53 %, omega-6-öljyä 13 %, Omega 3-6 öljyjen suhde  pitäisi olla 1:1 – 1:2 Engl. Wikipedia)

Glutationi on tripeptidi, joka koostuu aminohapoista glutamiinihappo, kysteiini ja glysiini. Sitä on lähes kaikissa soluissa ja se kuuluu tärkeimpiin antioksidanttisesti vaikuttaviin aineisiin kehossa. Glutationi suojaa soluja hapettumiselta pelkistämällä peroksidit samalla itse hapettuen. Hapettunut glutationi pelkistetään takaisin aktiiviseen muotoon glutationireduktaasin katalysoimana. Glutationin potentiaalinen käyttö esimerkiksi syövän tai ikääntymisen estämisessa pitää vielä todistaa tieteellisissä tutkimuksissa.

Antioksidanttien haittavaikutukset nobelisti James Watsonin mukaan

Nobelisti James Watsonin mukaan ravinnon tai ravintolisien antioksidantteja on mainostettu terveydelle hyödyllisinä. On kuitenkin mahdollista, että elimistö itse säätelee antioksidanttien määrää niin, ettei ylimääräisistä ole mitään etua. Joissakin tapauksissa solujen kohtaamasta oksidatiivisesta stressistä saattaa kuitenkin olla elimistölle hyötyä ja antioksidanteista siten haittaa. Katso sivu Antioksidantit auttavat syöpää levittämään etäpesäkkeitä?

Onni: Liikunnan rooli syövän hoidossa näyttää tässä valossa hyvin tärkeältä. Ymmärrän asian niin, että antioksidantit ovat tarpeellisia. Niitä ei tule elimistöön muuten kuin Liikunta nostaa reaktiivisten happiradikaalien muodostusta jolloin ne myös vaurioittavat syöpäsoluja. Löhötessä antioksidantit suojaavat niitä.

Antioksidantit ravinnossa

Zentrum der Gesundheit mukaan moderni ruokavalio perustuu ylenmääräiseen viljan, maidon ja lihan tarjontaa jotka sisältävät runsaasti ravinteita kuten proteiineja, hiilihydraatteja ja rasvoja joissa antioksidanttien määrä on pieni. Ihmiset ovat pulleita mutta samanaikaisesti sairaampia.

Ruokavaliosta puuttuu laaja valikoima monia erilasia kasviksia ja versoja, hedelmiä ja yrttejä, luonnon öljyjä ja rasvoja sekä siemeniä ja pähkinöitä. Kaikki nämä elintarvikkeet ovat optimaalisia ja rikkaita antioksidanttilähteitä. Luomuruokaan perustuva ravinto suojaa siis taudeilta ja ennenaikaiselta vanhenemiselta.