2017-2-24 Blue Zone Chengmai. Vierailu kanafarmilla

Oli odotettavissa kylmä sähkömopokyyti

Chengmain lähiössä uuden kauppakeskuksen kahvilan työntekijä TanTan oli kutusunut meidät tutustumaan maatilaansa. TanTan on hyvin selvillä Suomesta koska on myynyt aikoinaan Nokian kännyköitä. Koska vaimoni sai yllättäen pyynnön lähteä Jinaniin pelastamaan balettiryhmän esitys, otin kutsun vastaan yksin.

Tapaaminen oli kauppakeskuksen, 南亚广场 nányà guǎngchǎng Etelä-Aasian aukiolla 11:30. Oli odotettavissa kylmä sähkömopokyyti. Ilma oli yht-äkkiä muuttunut yli 30 asteen helteestä 16 asteen tihkusade keliksi. Olin laittanut päälle kaikki puserot mitä minulla oli jotta pärjäsin noin 5 km matkan maatilalle.

Farmi osottautui kanafarmiksi. TanTanin mies esitteli farmin eläimiä. Kanarotu oli hainanilainen hybridi, pienikokoinen, munii myös pieniä munia mutta munasta saa tuplahinnan, 2 yania kappale. Kanoja juoskenteli varmaan toista sataa verkkoaidan sisällä, osittain myös sen ulkopuolella .

Tallin vieressä oli ”kanitarha” Metrin korkeudella 2 matalaa häkkiriviä. Toisessa odottavia tai synnyttäneitä kaneja poikineen, toisessa nuoria uteliaita kaneja. Kaneista maksetaan 100 yania kappaleelta. Odotin, että heillä olisi ollut puutarhaa enemmänkin mutta näin vain bataattipenkin joka oli bataatin lehtien kasvattamista varten.

Pihalla oli kaksi ketjuissa erillään kiinni kaksi säikkyä koiraa. Kyykistyin rapsuttaakseni niitä mutta molemmat koirista vetäytyivät pelokkaan näköisinä taaksepäin niin pitkälle kuin ketju antoi myöten. Toinen niistä oli viime yönä napsinut yhden kanan. En tiedä mikä koirien pitämisen tarkoitus oli. Lemmikkejä ne eivät olleet, vahtikoiriksi niistä ei ole, ehkä nekin joutuvat jossakin vaiheessa pataan? Koiran liha kuulemma on hyväksi kylmällä ilmalla.

Perhe on köyhä mutta hyvin toimeen tuleva.

Hainanin hedelmällinen maaperä ja talvellakin lauhkea ilmasto ja tekee mahdolliseksi sen, että pärjää mukavasti alkeellisessakin asunnossa kunhan on seinät ympärillä. Kanalan tuotolla pystyy ostamaan tarpeelliset nykyajan tavarat kuten sähkömopot, kännykät, television. Valtio on pitänyt huolta siitä että vettä ja sähköä on ja tiet ovat kunnossa. Tiet itse asiassa ovat Kiinanssa useinmiten parempia kuin Suomessa, täällä sivutietkin ovat betonia.

Perheessä on kaksi lasta, 5 vuotias tyttö ja 2 vuotta vanha poika. Kun kysyin elämästä täällä he sanoivat että tämä on ihana paikka elää ja asua. Ilma on puhdas, vesi on puhdasta ja maaperä hedelmällinen. Maatila tuottaa kaiken syötävän, läheisestä lammesta saa kalaa. Täällä pysytään terveenä vähintään 90 -vuotiaiksi, TanTanin äitikin on yli 90 vuotias.

Lounasta odotellessamme kävelimme isännän kanssa uutta betoni sivutietä pitkin jonka varrella kasvaa”risukkona”  kahvia, useita hedelmäpuita joita en tunnistanut ja erilaisia palmuja. Sitruunapuun kukat tuoksuvat ihanasti.

Kommunikointi sujui kätevästi kännykän käännösohjelmalla.

Luonto oli lumoavan kaunis. Mäelle tien päähän on tehty antura-valuja uusia asuntoja varten. Taloihin tulee asumaan 4 perhettä, työläisiä huolehtimaan ympärillä olevista pelloista. Maata voi myös vuokrata elinikäisellä vuorkasopimuksella. Jos istuttaa pitkäikäisiä puita, vuokrasopumuksen voi siirtää lapsille.

Lounas

TanTan oli laittanut kiinalaiseen tapaan runsaan aterian. Katkarapuja, kahta lajia keitettyä kalaa, vihanneksia josta toinen oli terveellisyydestään kuuluisia bataatin lehtiä (kuva kanien vieressä). Pienemmät kalat oli pyydystetty lähellä olevasta lammesta joka oli seuraava kohteemme. Isäntä tarjosi purkillisen olutta ja kun purkki oli tyhjä, hän heitti tyhjän purkin pihalle muiden rojujen joukkoon pihalle. Täällä ei oteta stressiä siivoomisista. (Herää kysymys: pidetäänkö meillä paikat puhtaina itseä vai vieraita varten? Meillä ainakin syntyy kauhea siivous stressi jos vieraita on tulossa!)

Lounaan jälkeen kävelimme pari sataa metriä talon ohi suurempaa betonitietä pitkin ja käännyimme sivutielle. Tie johti autioksi jääneiden talojen ohi kauniille lammelle. Tunnelma oli kuin kiinalaisesta runosta. Lammen pinnalla häilyi utua, puut olivat kaareutuneet veden ylle, linnut lentelivät edes ja takaisin.

Ainoa mikä häiritsi minua oli roskat jotka oli heitelty ympäristöön. Jotenkin ristiriitaista. Chenmaissa kadunlakaisijoiden armeija pitää huota siitä että kaduilla ei ole roskia, pölyt pyyhitään roskalaatioiden päältä ja aidoilta, hyvin hoidetuilta nurmikoilta rikkaruohotkin kitketään käsin. Täällä maalla taas roskia on paikat täynnä.

Isäntä kirjoittaa kännykkään tekstiä: tässä lammessa on herkullisia kaloja!

Jos lammen rantaan voisi laittaa pienen talon

Isäntä sanoi että tässä olisi hyvä talon paikka. Mielestäni ei pelkästään hyvä vaan paikka kuin paratiisissa. Mikä olisi elellä lammen rannalla pienessä talossa! Onkia kaloja, laittaa pieni kasvimaa, istuttaa hedelmäpuita ja katsella kanojen ja ankkojen touhuja. Miksi pitäisi tehdä töitä kun muutenkin tulee toimeen?

Lammen lähellä oli autioksi jääneiden talojen pihalla oli suria jakkihedelmäpuita. Aivan ideaali asuinpaikka maatalolle. Miksi ihmiset ovat muuttaneet täältä pois? Antaisikohan autiotalon seinään kirjoitettu teksti siihen vastauksen?

Jäätkö meille päiväunille?

Paluumatkalla kävelimme hieman talon ohi joen ylittävälle sillalle. Isäntä sanoi että sen vesi on Haikoun vesihuoltoa varten. Haikoussa asuu noin 2,5 miljoonaa ihmistä ja sen vieressä olevassa kaupungissa ja kylissä varmaan saman verran. Oikeassa kuvassa perheen asuintalo.

Kävelylenkin jälkeen kiittelin emäntää. Kun hän kysyi että haluaisinko jäädä heille päiväunille, sanoin mieluummin menväni kotiin. Isäntä vei sitten vuorostaan minut sähköskootterilla takaisin.