2017-01-10 Pyöräretki Cheng Mai – Haikou

Pyöräretki Haikouhun

Haikou on Hainanin saaaren noin 2,5 miljoonan asukkaan pääkäupunki joka sijaitsee Qiongzhou salmen itäpuolella ja joka erottaa noin 300 – 350 km pituisen Hainanin saaren Manner-Kiinasta. Hainanin vasemmalla puolella kartassa näkyy Vietnam.

Chengmaista Haikouhun menee kaksi tietä. Kartassa Chengmai näkyy vasemmalla alhaalla, Haikoun nimi keskellä ylhäällä. Haikouhun johtaa uusi betonitie, jota pitkin viikko sitten yritin päästä perille ja nyt valitsemani vanha tie, jolla on vähemmän liikennettä. Matkaa Haikouhun on 50 – 60 km. Päämääräni oli tutustua kaupungin upeaan keskustaan ja ostaa pyörääni uusi ohjaustanko jottei tarvitsisi ajaa niin kumarassa.

Alkumatkasta tyttöihminen pyöräili ohitseni. Puolen tunnin kuluttua näin että hän oli pysähtynyt tauolle. Hän vinkkasi minulle että pysähdy. Parkkeerasin pyörän, hän tarjosi minulle appelsiinin. Paljoa ei juteltu koska, kuten yleensä täkäläiset, hän ei osannut englantia. Vaihdoimme WeChat osoitteita ja lähetimme samalla toisillemme toisistamme ottamat kuvat, kätevää.

Läksin polkemaan viljelysten ja metsiköiden ohi. Hainan tosiaan eroaa Pohjois-Kiinasta siinäkin suhteessa että täällä on ”villiä” luontoa. Siellä täällä on banaani ja kahvi plantseja ja vihannesviljelyksiä,  jokien tai purojen lähellä alavilla paikoilla lammikoita ”villine” ankkoineen. Rannikko-Kiinassa tiheästi asutuilla seuduilla olen nähnyt ankkoja ainoastaan aidatulla alueella.

Nanxinvillage nimisen kylän lähelle oli hyytynyt bamburunkoja kuljettava auto. Kylä olisi ollut tutustumisen arvoinen mutta koska halusin päästä mahdollisimman pian Haikouhun, pysähdyin ainoastaan ottamaan kuvan kaupunkilehmästä.

Polkemista riitti, sitten tulin kerrostaloalueelle. Ajattelin että nyt sitä sitten tullaan Haikouhun. Pysähdyin tien risteykseen ja otin kuvan kumpaankin suuntaan jotta muistaisin paikan paluumatkalla. Kerrostaloalueet ovat mielestäni kammottavia seutuja. Korkeita kerrostaloja vieri vieressä. Jokainen alue on varustettu toinen toistaan komeammalla portilla tai puomilla ja portin vieressä kopissa porttivahti päästää sisään asukkaita. Kadun varressa on myymälätiloja mutta yleensä suurin osa myymälöistä on tyhjiä, niin kai asunnoistakin. Miten ihmeessä on mahdollista rakentaa tällaista määrää asuntoylikapasiteettia? Yksi selitys voisi olla se että asunnot ovat kalustamattomia, seinät betonipinnalla, joten grynderiltä ei ole sitoutunut niihin pääomaa.

Risteyksen jälkeen näin turistiinfon! Muuten hyvä mutta se oli kiinni. Turisti-infon jälkeen suunnistin rannan suuntaan. Pian tuli kyltti turistialueesta, leveä bulevardi jonka kummallakin puolella oli suuri määri valmiita tai puolivalmiita hotelli- tai lomakerrostaloja.

Taas jonkun kaupunginjohtajan unelma! Valtava hotelli- ja loma-asunto alue, valmiita, puolivalmiita ja rakenteilla olevia kerrostaloja, jopa rivi- ja omakotitaloja, kaikki tyhjinä!

Hienon rantabulevardin ja upeiden tyhjien rakennusten välistä pääsin sitten tyhjälle rannalle –tai oli siellä muutama ihminen ja pieni purjeveneporukka.

Tyhjän rannan selittää tietysti kylmä ilma, mutta tyhjät rakennukset? Myöhemmin ymmärsin että kaupunginjohtajan unelman toteutumatta jäämiseen on monta syytä. Haikoun ilmasto ei vedä turisteja puoleensa. Talvella se on tuulinen, kylmä ja aurinkoa ei ole. Hainaniin tulevat turistit menevät Sanya’han joka on talvellakin lämmin ja jossa aurinko paistaa useammin. Rannalle on kuitenkin rakennettu käsittämättömän suuri määrä kerrostalo- ja lomaosake-asuntoja jotka näyttävät olleen myymättä jo vuosia. Kaupunkilaisetkaan eivät ole muuttaneet niihin, kai liian kaukana keskustasta.

Rantabulevardin varrella ja molemmin puolin keskustaa oli upeita kerrostalo- tai yhden perheen loma-asuntoja. Niitä oli kymmenittäin, kaikki tyhjiä! Oli vain pieni puoti satunnaisia rannalla kävijöitä varten.

Turistikeskus aukio oli mittasuhteiltaan valtava, myymälä- ja ravintolatilat olivat kaikki tyhjiä, ei ihmisiä, muutama rakennusmies. Ensimmäisen kerroksen myymälätilojen ikkunat oli teipattu kuvilla ja mainoksilla jotta paikka ei näyttäisi niin autiolta. Lomakeskukseen on pantu rahaa kymmeniä – jos ei satoja miljoonia.

Googlen kartasta näkyy että alueella on hotelli, sitä en kuitenkaan nähnyt, osoite on Jinbi Coast International Hotel 金碧海岸国际大酒店. Googlen kuva on varmaan pari vuotta vanha koska portin läpi otetussa kuvaan pihassa kasvaa ruoho (ensimmäinen talo aukiosta oikealla). Sateliittikuvassa pihassa näkyy hiekka. Aukion oikea laita oli kilometrin verran täynnä valmiita mutta tyhjiä yhden perheen taloja.

Keskustan suuntaan polkiessa ajoin tien ja rannan välissä olevan suuren omakotitalo-alueen ohi, kaikki talot tyhjiä! Kadun varrella jota pitkin ajoin, oli jonkin verran asuttuja kerrostaloja, kalliin näköinen hotellikin mutta ihmisiä näkyi vain harvakseltaan. Löytyi toinenkin hotelli mutta sekin näytti tyhjältä, kuka nyt autioon kerrostaloalueelle  haluaisi. Ei ainuttakaan bussipysäkkiä – joka jo kertoo jotakin.

Kun lomakaupunki jäi taakse, tien kummallakin puolella oli vedenpuhdistusaltaita joista ei näyttänyt tulevan loppua. Ajoin ja ajoin, kunnes päätin kääntyä pienelle vanhalle tielle ja sillalle. Päädyin kylään tai kaupunginosaan jossa oli sekaisin vanhoja, uusia ja rakenteilla olevia tai saneerattavia omakotitaloja ja ahtaita katuja

Sillan jälkeen tulin pienen ”kioskin” kohdalle jonka vierellä istui täkäläisiä mummeleita tarinoimassa. Pysähdyin ja kysyin että voisinko päästä heidän kanssaan kuvaan. Kysyminen kävi kätevästi siten että istuin mummeleitten viereen ja annoin kameran ”kioskin” pitäjälle. Hän otti ystävällisesti hymyillen kuvan. Mummeleiden kanat olivat asettuneet maan tapaan päivälevolle. Kadut olivat vanhoja ja ilmeisesti suojeltuja.

Kapeiden vanhojen katujen jälkeen tulin kauniin pyhäkön pihaan.

Pyhäkön edustalla ei näkynyt ihmisiä, oli siesta-aika, mutta sisällä oli ryhmä pelaamassa korttia.

Kylän jälkeen tuli taas vesialtaita. Poljin ja poljin kunnes näin luotijunaradan. Luotijuna on vähän hassu nimi. Kiinalaiset käyttävät nimeä高铁 Gāotiě, korkea rautatie koska rata on rakennettu koko matkaltaan korkeiden betonipylväiden päälle. Junat kulkevat n. 300 km tunnissa ja todella tasaisesti. Haikoun ja Sanyan välinen matka on n. 350 km ja matka kestää noin puolitoista tuntia pysähtymisineen.

Läksin polkemaan olettamani kaupungin suuntaan mutta varmistukseksi pysädyin huoltoasemalle ja kysyin missä suunnassa asema on. Olin menossa päinvastaiseen suuntaan! Käännyin takaisin ja pysähdyin kioskille jossa ostin, tai halusin ostaa pari banaania. Koskin pitäjä näytti kädellään että ei maksa mitään! Kun tein lähtöä, hän vielä antoi minulle pulentoista litran pullon vettä ja pari omenaa evääksi. Kiittelin kauheasti ja pyysin kioskinpitäjää valokuvaan. Hän otti esiliinan edestään, ja kaunisteli vähän  itseään ennen kuvaa.

Kestityksestä virkistyneenä läksin polkemaan ”oikeaan” suuntaan oletuksena että siellä missä asema, siellä myös keskusta? Useiden pikku kaupunginosien jälkeen alkoi hämärtää mutta sitten tulin rantatielle. Olin polkenut Haikoun niemen oikealle rannalle. Nyt osasin ottaa suunnan keskustaan päin. Tuli vastaan jo kansainvälisiä hotelleita kuten Sheraton ja jahtiklubi, jonka pihaan oli pysähtynyt amerikkalainen asuntoauto. Käännyin kaupunkiin päin ja näin rakenteilla olevien talojen takana siintävän valomeren.

Siellä oli uusi ostoskeskus. Kysyin ostoskeskuksen vahdilta että tietääkö hän missäpäin olisi hotelli. Hän viittasi tulosuuntaani ja puiston ja puistonkadun toiselta puoleta löytyi tosiaan uusi hotelli. Hotelli oli aivan viimeisen päälle hieno, huoneen hintakin olisi ollut 550 yania. Soitin vaimolle ja hän sai tingittyä hinnan 350 yaniin. Asetuin taloksi, kävin suihkussa ja sitten takaisin ostoskeskuskeen vihdoinkin syömään muutakin kuin banaaneita.

2017-1-11 Haikou, – paluu Chengmaihin

Heräsin vastapäisen rakennustyömaan ääniin. Pari rakennusmiestä roikkui vaijeritasolla ikkuna-asennus töissä. Kokosin kamppeeni ja hain alakerran aulan sivukäytävästä pyöräni joka illalla vietiin sinne turvaan. Läksin polkemaan kauppakeskuksen suuntaan. Koko alue oli vasta rakennettu tai rakenteilla, vamaan Mikkelin asukasmäärää vastaava kerrostaloalue. Kauppakeskusken lähistöllä olevissa taloissa oli jonkin verran asukkaita, suurimmaksi osaksi valmiitkin talot olivat tyhjiä.

Kyllästyin ajamaan leveitä autioita katuja pitkin ja suuntasin sivuun kun huomasin mutkittelevan tien johtavan vanhaan kaupunkiin. Ajattelin, että nyt varmaan alkaa sitten Haikoun esikaupunki. Pienen matka kapeita katuja ajettuani törmäsin pieneen pyhäkköön jonka vieressä oli vanha luonnonkivistä rakennettu asunto jossa vielä asuttiin.

Heti vanhan temppelin vieressä oli uudempi temppeli jonka pihalla leikkivät lapset vähän vierastivat muukalaista.

Esikaupunki osottautui pian kyläksi ja sain polkea taas aikamoisen matkan ennen kuin saavuin toiseen esikaupunkiin? Aamupalan korvikkeeksi kävin hallista ostamassa evääksi muutaman pikkubanaanin.

Istahdin jalkakäytävän reunalle munamyyjän vierelle seuratakseni vilkasta katuelämää. Munamyyjä ensin esteli kun pyysi ottaa hänestä kuvan mutta sen jälkeen kallisti hattua niin ettei se varjosta kasvoja. Kuvan oton jälkeen hän hätisti minua sivummalle koska pyöräni esti jalankulkijoita kävelemästä munakorien ohitse.

Uusi esikaupunki osottautui taas kyläksi mutta urheasti kysyin ihmisiltä tietä asemalle. Eräs heistä sanoi että käänny seuraavan risteyksen jälkeen oikealle.

Kun seuraava tie päättyi, sain kysyä taas pari kertaa kunnes näin JUNAN. Nyt täytyy aseman olla lähellä, samoin kuin keskustankin. Ja sieltä se löytyi!

Tosi turvallinen aema. Kiinan kaupungin asemat valvotaan sekä poliisin että armeijan toimesta. Yleensä aseman edessä on vielä järeän, kunnioitusta herättävän näköinen poliisimaasturi.

Katselin asemalle meneviä tai sieltä poistuvia ihmisiä siinä toivossa että näkisin jonkun länsimaalaisen. Kiinassa olo aikanani en ole nähnyt ainuttakaan länsimaalaista ja alkaa olla tarvetta jutella jonkun kanssa. Oma kiinankielentaitoni ei riitä keskustelemiseen jote kiinalaisten kanssa keskustelu ei suju heidän heikon kielitaitonsa takia. Kun ei yhtään ulkomaalaista näkynyt, läksin etsimään keskustaa mutta sitä ei löytynyt. Asemalle johtava tie johti muutaman sadan metrin päässä suuremmalle tielle. Minkäänlaista keskustaa ei näkynyt, löytyi vain vesialtaita ja ankkoja.

Ja taas vesialtaita, kunnes näin jotakin tutun tuntuista. Siinä oli tiedekeskuksen portti jonka ohi olin polkenut edellisenä päivänä. Olin kulkenut ympyrää löytämättä keskustaa. Niin siinä käy kun lähtee matkaan ilman karttaa tai navigaattoria. Aurinkokaan ei paistanut, piti suunnistaa vain vaiston varassa. Ajoin nyt eilisen ystävällisen kioskinpitäjän ohi päinvastaiseen suuntaan kuin eilen.

Aikani poljettuani näin jo kaukaa mäen päällä loistavan kultaisen kupolin. Se osottautui keskeneräiseksi hotellirakennukseksi. Rakennusmiehiä ei näkynyt, jonkun unelma oli jäänyt vaiheeseen. Sitten tulin taas pieneen kylään jonka keskusta oli saneerattu, siinä oli pien lampi jonka reunalta löytyi vanha ympyrä-kaivo ja pikku alttari. Kivipaadessa näytti olevan aika kaukaisia vuosilukuja.

Kylän jälkeen alkoi tietyömaa. Muhkuraista katua tuntui olevan loppumattomiin mutta sitten tulin rannalla olevan voimalaitoksen portille. Sen edestä alkoi uusi tie ja noin 10 kilometrin jälkeen koitti ihana näky, tien viitta jossa luki Shengmai! Kohta tulin tutulle tielle josta tiesin että perille on enää vain vajaat 20 kilometriä. Ilma viileni, alkoi hiljalleen sataa vettä. Minulla oli päälläni ainoastaan shorsit ja T-paita. Sitten näkyivät Shengmain korkeat talot ja lopuksi Shengmain esikaupungin sateenkaariportti. Sen jälkeen matkaa lämpimään oli enää vajaat puoli kilometriä.